Safari jema!

Kaikki muut paitsi Johanna saivat ensimmäisen mahataudin torstaina. Harriet ja Laura viettivät ensimmäisen saikkupäivän, sillä heidän tauti puhkesi keskiviikko- torstai välisenä yönä. Lauran mahatautia ei helpottanut se, että hän oli lukkojen takana toisessa huoneessa kaukana vessasta.  Avaimet olivat jääneet toiseen huoneeseen! Pelastus saatiin paikalle kun Leevi päätti hakata seinää ja Harriet kuuli sen :D Mahatauti aiheutti monia muitakin kiperiä tilanteita, joista mieluummin vaikenemme sosiaalisessa mediassa. Yksityiskohtia saa kysellä asianomaisilta. Syytä mahatautiin emme ole vielä keksineet, mutta voisiko syy löytyä mahdollisesti tästä kuvasta?

Kuvassa koulun päivittäin tarjoama ateriamme, joka sisältää monipuolisesti ugalia (maissijauhoja ja vettä) ja lisukkeena kaali-porkkana-pinaatti- höystöä. Ugali on tapana syödä sormin, mutta me emme ole sitä noudattaneet.

Viikonlopuksi olimme suunnitelleet matkaa Nakuruun, jossa sijaitsee Kenian toiseksi suosituin luonnonpuisto. Matkan peruuntuminen oli lähellä sairastelun vuoksi, mutta Imodiumin ihmeellisellä voimilla matka saatiin toteutettua. Päästyämme Nakuruun, menimme Brendan kanssa hänen veljensä luokse tekemään hyvin myöhäistä illallista ja viettämään unetonta yötä (paitsi pieni kuorsaava masai-possumme, joka nukkui tyytyväisesti koko yön). Yö kului siis rattoisasti kuvassa näkyvässä sängyssä, jossa nukuimme neljän tytön voimin. Priorisoinnin vuoksi, kaikki raajat eivät mahtuneet sänkyyn. Ainut peitto, jonka jouduimme jakamaan, katosi kummallisesti. Aamulla huomasimme sen kadonneen Johannan alle, koska hän itseäänn viilentääkseen oli siirtänyt itsensä peiton päälle. Jotenkin kummasti masai-possu nukkui tyytyväisesti peiton rippeiden alla. 

Lauantai aamuna lähdimme Nakurun luonnon puistoon bongaamaan villieläimiä.:) Brendan veljen suhteilla palkkasimme itsellemme halvalla ,65e/koko päivä, kuljettajan autoineen.

Kuvassa automme ja innokas kuskimme.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Nakuru-järven rannalla, jossa näimme paljon seeproja ja flamingoja sekä muita isoja lintuja.

Näimme myös harvinaisia apinoita.

Pelikaani lentää kohti korkeuksia.

Isoja rumia (omalla tavallaan kauniita) laiduntavia puhveleita

Baboon point-näköalapaikalta otettu maisemakuva luonnonpuistosta

Seepra vauva

Kirahvien ruokahetki

Sarvikuono laiduntaa löntystäen

Leijonia, jotka viimein löysimme turistien massahyökkäyksen keskeltä

Paviaani emo ja vauva.

Lisää paviaaneja keskellä tietä

Seepran ja puhvelin risteytys kenties?? Vai muu, mikä?

Sarvekas eläin, näitä oli paljon (antilooppi tai gaselli?)

Tytöt chillaa vesiputouksettomalla vesiputouksella Armstrongin valvovan silmän alla.

Näkymä Rift Valleyyn

Kissing giraffe

Nakupenda!

Loppuviikko töissä meni muutosten merkeissä; opettajat vaihtoivat luokkia, luokat vaihtoivat tiloja, me pyörittiin jossain siellä välillä. Työtehtäviin on kuulunut vaihtelevissa määrin opettamista, siivoamista, kynien teroittamista (rakkoihin asti), lasten avustamista ja tanssimista. Työskentelytyyli on hyvin erilainen kuin mihin olemme Suomessa tottuneet – mihinkään ei ole kiire, aikataulut ovat joustavia ja lukujärjestyksiä noudatetaan hyvinkin satunnaisesti. Esimerkiksi opettajan kanssa perjantaina käyty keskustelu, kun tulimme ruokatunnilta:  ”So, what do we do next? The kids are cleaning the classes…?” ”YEAH, you just sit and relax, it’s Friday afternoon!”

Jotkut meille tutut asiat ovat olleet täällä uusia. Ollaan saatu tuntea olomme asiantuntijoiksi esiteltyämme esimerkiksi kuvakortit, rentoutuksen ja holding-otteen! Vaikka useilla opettajilla ei ole perehdytystä tai koulutusta vammaisten kanssa työskentelystä, ovat kuitenkin soveltaneet parhaansa mukaan osaamiaan asioita. Uudet ideat ovat heille selvästikin enemmän kuin tervetulleita. Lapset ovat mahtavia ja uuteen viikkoon lähdemme väsyneinä mutta innokkaina.

Koska meillä ei ole iltaisin juurikaan tekemistä (slummiin ei uskalla lähteä kuuden jälkeen), joten olemme joutuneet keksimään aktiviteetteja kortinpeluun lisäksi; olemme hyppineet hyppynarua, pelanneet lentopalloa, katsoneet leffoja kehnolla äänentoistolla ja leikkineet parturia. Lentopallon pelaamisen vaarat ovat tulleet esille silmiinpistävinä, josko syynä olisi tyssy pallo tai ammattitaidon puute. Oli miten oli, Lauran käsi näytti brutaalilta pelin jälkeen.

Hiustenleikkuu alkoi viattomasti Johannan otsatukan trimmauksesta. Lopputulos oli se, että kolmelta lähti hiuksia enemmän kuin oli tarkoitus – Kenya style! :D Iltahämärän parturileikkien jälkeen Sallalla oli puolet vähemmän tukkaa ja nykyään hän omaa myös otsatukan. Leevi menetti taistelussa 10 senttiä. Sallan tukka ristittiin Jioniksi, joka on swahilia ja tarkoittaa iltaa. Nimi viittaa leikkausajankohtaan ja valaistuksen määrään. Kesken leikkauksen sähköt nimittäin katkesivat – taas – vaan se ei Johannaa hidastanut, sillä ”kyllä täs kadun valossa näkee ihan hyvin”.  Loppusuoralla Johanna päätti paljastaa totuuden parturitaustastaan: ”Niinjoo, tässä vaiheessa olis ehkä hyvä mainita, että tää on eka kerta ku leikkaan kenenkään tukkaa”.  Salla kalpeni, mutta parturointi jatkui.

Olemme tehneet empiiristä tutkimusta ja tulleet siihen tulokseen, että paras malarialääke on pesemättömät hiukset. Ihmiskokeet paljastavat, että meitä, jotka pesemme hiuksia shampoolla, todennäköisemmin pistää hyttyset kuin häntä, joka pesee hiuksiaan vain vedellä! Fakta homma. Toisaalta taas syynä voi olla myös se, että maistut pahalle. Fakta homma tämäkin. Nouskaamme barrikadeille shampoota vastaan ja välttykäämme hyttysenpistoilta!

                                              Ensimmäinen lemmikkimme!

KIRAFFIT! NE KIRAFFIT IIH! – Hartsa  

Harriet oli noin viikon höpöttänyt kiraffeistaan innoissaan ja toivoi pääsevänsä silittämään niitä J Lähdimme lauantai-iltapäivänä viimein kohti Nairobin kirahvipuistoa, kun olimme ensin odottaneet paikallista ystäväämme, joka oli myöhässä  - Kenya style. Otimme ”nopean” bussin keskustasta (”this should take about 30-40 minutes, it depends on the traffic”), jonka matka määränpäähämme kesti loppujen lopuksi yli tunnin! Ainakin näimme kauniita maisemia, jos ei muuta… Kyyti muistutti lähinnä vuoristorataa, vaikkakin ylämäissä saimme jännittää, pääseekö bussi työntämättä ylös asti. Lopulta jäimme hieman väärässä paikassa pois bussista ja jouduimme kävelemään tovin matkaa, kunnes takaamme tööttäsi tyhjä bussi, joka tarjosi ilmaista kyytiä määränpäähämme. Loppumatka sujui onneksemme nopeasti ja pääsimme kirahvien pariin. Edessämme tökötti muutama suuri eläin ja mielessä ajatus ” jaha, kirahvi”. Meni hetki tajuta että edessämme oli oikeasti elävä todella suuri kirahvi! Harriet oli aivan tuhannen innoissaan :D Pääsimme ruokkimaan ja silittämään kirahveja ja osa meistä otti tilaisuuden vastaan ja pussasi kirahvia! Kirahvin kieli oli pitkä ja sininen ja sen karva tuntui ihan lehmältä. Kokemus oli aivan mahtava J Kirahveilla näytti olevan myös Kenia-meininki : ne vaan chillas eikä mihinkään ollut kiirettä. Kävely näytti olevan kuin hidastetusta filmistä. Reissun päätteeksi Leevi, Laura ja Harriet ostivat heimoukkelit muistoksi ja Johanna osti (tarkoituksella) äärimmäisen ruman kortin, jota esitteli myöhemmin ylpeänä äänitehosteiden kera.

Huomatkaa kieli..

Kiireissämme lähdimme vielä taxilla sylitysten ja ylinopeutta ajaen sekä risteysalueilla ohitellen kohti Bomas of Kenyaa. Siellä saimme huomata kuitenkin että myös joskus Keniassakin aikataulut pitävät, eli paikka oli juuri menossa kiinni, joten päätimme palata seuraavana päivänä uudelleen.

Sunnuntaina menimme sitten tutustumaan 42 eri heimon elämään ja tapoihin. Paikanpäällä saimme nähdä heimojen eri tyylisiä kyliä (bomas= kylät), jotka oli tehty pääasiassa oljista ja savesta. Salla ei päässyt omiensa pariin, sillä Masai- heimon kylä jäi näkemättä puuttuvasta kyltistä johtuen. Sallan sisäinen masai heräsi kun hän osti masai- torilta shukan, joka on masaiheimon huivi. Tarkennukseksi vielä, Salla EI kuulu masaiheimoon todellisuudessa vaikka kuvitelmissaan muuta luuleekin. Pääsimme myös seuraamaan mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia heimotansseja.

                                              

Mimi nina itua..

Lauantaina lähdimme innoissamme masai-heimon rituaalijuhliin, joka vaihtuikin masai- markkinoihin. Pieni kommunikointi virhe kenties? Markkinoilla näimme paljon afrikkalaista perinnetavaraa, kuten puusta veistettyjä eläimiä ja shuka- liinoja. Salla shoppaili itsensä melkein pyörryksiin( kirjaimellisesti)! Päivä oli kyllä aivan liian kuuma pienissä putiikeissa olemiseen ja koimme maailman kamalimman ahdistuksen tunteen kun myyjät tuputtivat tavaraa joka suunnalta. Helpoin tapa selviytyä kaupasta nopeasti ulos oli ostaa jotain! Myyjät olivat myös kovasti valmiita tekemään meidän omista tavaroistamme vaihtokauppaa, kuten Leevin pompulasta ja aurinkolaseista. Hinnan kysyminen merkitsi markkinoilla sitä, että olet aikeissa ostaa kyseisen tavaran. Reissu päättyi kuitenkin onnellisesti tyhjentyneiden rahapussien kautta lämpimiin cokiksiin! Kun istuimme pöytään, eteemme sateli noin kymmenen eri menua. Valitsepas sitten siitä oma cokis ( cikis, sanastoa a`la Harriet) !

                               Lämpimiä cikiksiä ootellaan, mukana Brenda, koulumme
                               sihteeri  21v.


Sunnuntaiaamuna saimme vieraita, sillä asunnollemme hiipi joukko uteliaita lapsia. Lapset tulivat innokkaina poseraamaan kameroille :D

Aamupäivällä menimme KYMCA:n (eli Kenian nuorten miestn kristillinen yhdistys) uima-altaalle viettämään  päivää Brendan ja hänen ystävänsä Jessican kanssa. Ilma oli altailla melko kylmä, joten emme tarenneet uida kovinkaan kauaa. Tietenkin meidän tuurilla aurinko alkoi paistaa todella kuumasti kun olimme lähteneet takaisin kaupunkiin.Kaupungissa kävimme vielä pizzalla ennen kämpille menoa. Kotimatkamme oli ehkä hurjin ikinä, sillä matatu kuskimme ajoi kuin päätön kana!! Eipä ole ennen pelottanut niin paljoa. Uimareissun jälkeen menimme makoilemaan pihallemme, johon saapuivat jälleen osa aamun lapsista. He olivat todella kiinnostuneita kaikista tavaroistamme, erityisesti kitarasta: toisen soittaessa toinen lapsi "viritti" kitaraa vääntelemällä viritystappeja!

Tänään meillä oli eka harjoittelupäivä Matharen koululla. Jokainen meistä oli omassa luokassa ja yritimme päästä jyvälle koulun opetustavoista, jotka poikkeavat todella paljon Suomen tavoista! Kuritoimet ovat kovemmat ja välitunneilla ei paljoa valvojia ollut. Opettajilla ei ollut minkäänlaista kiirettä tunneille, yksi opettaja esim. pesi jalkojaan ja toinen nukkui luokassa. Ohjaukset jäivät meillä jollain hieman vähälle,jolloin tuli hieman toimeton olo.Yksi oppilaista oppi sanomaan suomeksi " pitkät hiukset" :D Leevin hiuksia siis ihmeteltiin aikalailla. Pitkiä keskusteluja käytiin lasten kanssa suomi- swahiliksi, sillä yhteistä kieltä ei oikein tahdo löytyä. Lounaaksi saimme ugalia, joka on kenialainen perinneruoka (maissijauhoista tehtyä tököttiä). Kuitenkin työpäivä sujui hyvin ja kaikki lähtivät hyvillä mielin kotiin! Meillä itsellä on vielä paljon opeteltavaa, jotta pääsemme kenialaiseen opetustyyliin sisälle.

 

 

Jambo!

Tässä viimein koosteena meidän eka viikkomme matkalta! Ensimmäinen lento (Helsinki- Lontoo) meni rattoisasti ilmaista viiniä nautiskellessa. Lontooseen saavuimme illalla ja päätimme sitten katsastaa Lontoon uuden vuoden pirskeet, ravintolan kautta luonnollisesti! Trafalgarin aukiolla oli hieman enemmän porukkaa kuin mihin olimme tottunet Hallissa, Hirvensalmella, Eskolassa, Jämsässä tai Helsingissä.. Väkeä oli noin 250 000 muuta ottamassa uutta vuotta vastaan kanssamme!

Johanna, Salla, Leevi, Laura, Harriet

                                                       Uusi Vuosi 2011    

                                 Kaksikerroksinen bussi ja lontoolainen taxi

                                 (Harriet reväytti jalkansa tämän kuvan takia)

                                                       

Illan lopussa metrotunnelissa saimme allasbilekutsun kaverilta ( kristallia olisi ollut kuulemma myös tarjolla), joka oli hetkeä aikaisemmin " laskenut vetensä" viereisen käytävän nurkkaan. Vaikka kutsu olikin houkutteleva, päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme kohti Heathrown lentokenttää. Lentokentällä meitä odotti yö kahvilan "pehmeillä ja ergonomisilla" penkeillä. Yksi meistä pääsi nauttimaan ykkösluokan nukkumapaikasta kun me muut nukuimme polvet suussa ja kädet haaroissa. Perin miellyttävä yö siis voisimme todeta. Onneksi kahvilan pitäjä ei kuitenkaan potkinut meitä pellolle luxusmajoituksestamme :D Hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme lennolle kohti Nairobia. Saimme hetken taistella istumapaikoistamme, sillä jääräpäinen nainen ei halunnut millään tajuta istuvansa väärällä paikalla. 10 tunnin lennolla ehdimme katsoa pari elokuvaa ja myös itkeä niille ( Johanna ja Toy story 3 <3 ), sekä nukkua, syödä ja nyysiä mukaamme jonkinnäköisen Kenian selviytymispakkauksen; sukat, viltti, silmälaput ja hammasharja! 

Ensimmäiset kokemukset Keniasta olivat melko shokeeraavat pimeyden takia. Kaikki oli niin erilaista kuin Suomessa: tiet, liikenne, hajut, ihmiset, kaikki. Kun kysyimme, onko autossa turvavöitä, saimme vastaukseksi muahahahahaah! Eli vöitä ei löytynyt.. Mathareen majoitukseen päästyämme ensimmäiseksi meitä tervehti gekko seinällä. Olimme erittäin positiivisesti yllättyneitä majoituksemme tasosta ja suurin ilonaiheemme oli VESIVESSA!! Parin päivän jälkeen saimme sen jopa kunnolla toimimaan. Asunnostamme löytyy myös ihan oikea suihku ja tämän viikon lopulla on luvattu myös lämmintä vettä :)

Asuinrakennuksemme

Näkymää etupihalta

Näkymää takapihalta

Vessamme

Tämän viikon aikana olemme menettäneet matatu- neitsyytemme: tänään onnistuimme matkustamaan keskenämme, ilman koulun henkilökuntaa Nairobin keskustaan ja takaisin! Emmekä edes eksyneet. Liikenne täällä on aivan päätöntä! Tänään hyppäsimme muun muassa liikkuvan matatun kyytiin. Täällä on huomattavasti selkeämmät liikennesäännöt kuin Suomessa: nopeat syövät hitaat - mentaliteetilla mennään. Nairobissa ei myöskään yleisesti ole suojateitä vaan ihmiset hyppivät autojen seassa.

Slummiasutuksia ei pysty sanoin kuvaamaan, vaan ne täytyisi nähdä omilla silmillä ymmärtääkseen. Talot, kaupat ja jopa teurastamot ovat pelleistä kyhättyjä hökkeleitä. Yritämme saada kuvia slummialueista, mutta se on aika hankalaa sillä valokuvausta pidetään lähinnä loukkaavana. Video, joka on kuvattu matatun kyydistä tulee perässä.

Pääsimme käymään Nairobin kansallismuseossa matelijapuistossa, jossa näimme muun muassa kilpikonnia, kaloja, krokotiileja, käärmeitä ja myös maailman myrkyllisimmän käärmeen Musta mamban.

                                                                    Kivi-ukko sillalla

Pikkuinen krokotiili

Täällä kaikki hyvin! Uusia seikkailuja odotellessa :) Terveisiä kaikille!