Lomakuvia!

Koko jengi Lamun auringonlaskussa

Lamun auringonlasku

Lamulla

Elephant Shrew! Harvinainen elukka! Me nähtiin se @ Watamu!

No vähän jos bikinikuvaakin....

Kaupustelijoita keskellä merta, ennen huikeaa nousuvettä.

Rantaan ajautunut pallokala. Oli muuten uskomattoman rumia olentoja (omalla tavallaan kauniita, of koors)

Mnazi, paikallisten itsetekemä juoma, palmuviiniä. Rannikolla oli paikallisten "klubeja", joissa ei myyty mitään muuta kuin mnazia, joka on siis hulvattoman halpaa. Se ei näytä mitenkään erityisen hyvältä, se myös juotiin siiviläpilleillä. Ei se maistunutkaan erityisen hyvältä, mutta halpaahan se oli.

Aasin selässä Salla ja Johanna.

Ratsastettiin aaseilla! Tässä vaiheessa Salla oli jo pudonnut kyydistä...

Lamu Tamu...

Auringonlaskua Lamulla

Vanhus ja meri. Ai että mikä ravintola!

Tuktuk, kolmen istuttava taksi, jossa muistaakseni meitä oli maksimissaan kuusi. "It's OK!"

Oli muuten lämmintä ja kirkasta vettä!

Watamu

I Love Pizza !

Hell's Kitchen; nimi tulee siitä, että hämärän tullen siellä haisee palanut liha - paholainen tekee ruokaa.

Koko jengi Hell's Kitchenillä.

Auringonlasku Hell's Kitchenillä, Watamulla. 

Ali Hippien tykönä. Ali Hippie on "ravintolayrittäjä" Lamulla, ainut vaan että hänellä ei ole ravintolaa, vaan hän kutsuu turisteja kotiinsa syömään. Hippie laittoi meille siis ruuan, syötiin ja lopuksi vielä lauloivat meille lähistön muksujen kera.

Lamu-Watamu-Mombasa

Taas on paassyt kulumaan ehka jopa liian pitka hetki paivityksessa, syyna tosin nama mahtavat "toimivat" nettikahvilat.

Jatkoimme lomailuamme Lamulla muutaman paivan pidempaan kuin meidan oli tarkoitus. Matkan aikana Harriet ehti kayda tutustumassa Lamun sairaalaan, josta sai nopeaa ja asiantuntevaa apua, jonka seurauksena han sai ison kasan tujuja laakkeeita ja pahan makuista suolajuomaa. Kalastamisen lisaksi kavimme snorklaamassa ja ratsastamassa aasilla. Lamun koralliriutat olivat paljon paremmat kuin Malindin ja ruokakin oli todella hyvaa ja kapteenikin oli mahtava! Kannattaa siis Lamulta kysella kapteeni Kellya.

Aaseilla ratsastaminen oli kivaa! Vaikka vauhti ei ollutkaan kovin huima, koettiin matkan aikana vaaratilanteita, kun Salla meinasi tippua. Matkan aikana jumiuduimme niin pylvaisiin kuin vuohiin, aasi ei osannut kiertaa. Mutta kaikesta huolimatta aasimatka meni todella mukavasti ja vaaratilanteilta valtyttiin!

Reissun loppupuolella lahdimme katsomaan auringonlaskua purjehtien. Kapteeninamme toimi tyttojen tuttu bileista, jolla oli oma vene ja monien vuosien merenkayntikokemus. Mutta siitakin huolimatta, jo matka alkuvaiheessa olimme, etta pahin pelkomme tulisi toteutumaan, eli hukkuisimme Intian meren syvyyksiin. Aika ajoin vene kallistui huolestuttavan paljon, horpaten aina valilla tujauksen vetta. Jossakin vaiheessa toinen merimiehista ayskaroi vesia veneen lattian alta ja kehui kuinka rakastaa juuri tata venetta. Me taas emme olleet siita niin varmoja. Kapteeni taisi huomata meidan huolestuneet katseemme ja kuittasi kaiken sanomalla "Hakuna matata (ei huolta)". Mitaan ei kuitenkaan kaynyt kapteenien elaman tyylista huolimatta ja naimme kauniin auringon laskun!

Lamulta lahdimme tiistaina Watamulle, jossa heti matatusta ulos astuttuamme saimme kimppuumme joukon "avuliaita" paikallisia, jotka tarjosivat kyytia hostellille. Kuitenkin heidan avuliaisuutensa peittyi rahanhimon alle ja he valehtelivat jokaisen hotellin olevan taynna tai huono, vaikka todellisuudessa nain ei ollut! Emme kuitenkaan olleen niin sinisilmaisia, etta olisimme mennetteet lankaan ja marssimme suositeltuun hotelliin, josta saimme 3 hyvaa huonetta! Oleskelumme Watamulla oli melko lyhyt. Paikka oli mukava ja sopon pieni, mutta varjopuolina sadat italialaisturistit ja kamanen ranta! Kavimme katsastamassa Gede rauniot ja helteisen norsumetsan. Raunioilla tutustuimme swahilikylan raunioihin ja luonnossa norsun kakkaan ja hikiseen pitkan matkan kavelyyn. Tosin saimme seurata pitkan hetken harvinaisen Elephant shrewn touhuja. Se oli niin sopo!
Retki oli muuten erittain antoisa, mutta kaveli muistutti vaellusta aavikolla, eika vahiten siksi etta olimme kuolla janoon.

Watamulta lahdimme normaaliin tapaan tapotayteen ahdatulla matatulla rinkat takapenkkien alle tungetuina ja muut paalle ahdettuina takakontti heikolla narulla kiinni sidottuna. Tavarat olivat siis hyvassa turvassa! Matka meni nopeasti ja saavuimme vilkkaaseen ja stressaavaan mombasaan!
Nyt paivitys loppuu, koska nettikahvila menee kiinni! Mombasasta kuullaan viela, huomenna suuntana Nairobi. C U!

Lomailua!

Lomailua!!

Nyt on viimein paasty lomailemaan ja johan ehdittiin kayda Malindin rannat katsastamassa! Viime viikko siis oleiltiin Malindilla, jossa kavimme snorklaamassa turkoosissa vedessa ja valkoisilla rannoilla uimassa :) Viikon paatteeksi menimme lauantaina Hell's kitcheniin katsomaan luonnon kivimuodostellmia, oli aika hieno paikka. Viikko Malindilla meni siis syodessa, UIDESSA ja aurinkoa ottaessa. Maanantaina suuntasimme matkamme kohti Lamun paratiisisaarta. Matka kesti noin nelja tuntia ja osa tiesta oli pomppuista hiekkatieta. Loppumatka taittui lautalla saareen.


Lamu on oikea paikka, jos haluaa paasta rentoutumaan pois kaikesta melusta. Taalla ei nimittain ole mitaan moottoriajoneuvoja vaan ihmiset kulkevat veneilla, aaseilla, pyorilla tai kavellen! Ranta on 12 km pitka ja taysin valkoista hiekkaa, eika juuri ollenkaan turisteja. Tilaa on siis rittavasti :D Tanaan olimme kalastusreisulla ja Harriet, Leevi ja Johanna saivat kalaa. Harriet kuitenkin nappasi eniten mutta Leevi isoimman! Kalastamisen jalkeen menimme rannalle uimaan ja odotimme kun laivan kapteeni valmisti meille paivallisen mm. saamistamme kaloista. Oikein mukavaa on tahan asti ollut :) Huomena voisi koittaa aasilla ratsastamista!

Kuvat tulevat perasta pain kun paasemme turvallisesti lisaamaan niita :)! Ja paivityksia yritamme myos saada useimmin, tietokonetta on vain valilla hyvin vaikea loytaa.

 Pääsimme tutustumaan keskiviikkona koulun entisen oppilaan - nykyisen avustajan- slummikotiin. Huoneet olivat pienempiä kuin suomalaisten opiskelijoiden yksiöt. Koulumme avustaja oli kuitenkin erittäin ylpeä kodistaa, sillä hänen ansaitsemallaan palkallaan heillä oli ollut varaa parannella kotiaan. Palkalla oli saatu tehtyä mm. kiviseinät taloon. Matkamme jatkui branchille, koulumme etäpisteelle. Toisella puolella slummia sijaitsevaan normaaliin kouluun oli sijoitettuna yksi erityislapsille tarkoitettu luokka. Oppilaat, jotka asuvat kaukana Mathare Special Training Centrestä, tai joiden vanhemmilla ei ole rahaa maksaa koulukyytiä, voivat kuitenkin osallistua heille tarkoitettuun opetukseen kyseisellä branchilla. Lähdimme koululta opettajien kanssa kävelemään syvemmälle slummiin. Siellä haisi todelliselta slummilta ja haju jäikin nenää koko loppu päiväksi.

Tarkoituksenamme oli mennä vielä Nairobin mielisairaalaan, joka on Kenian suurin. Tapaaminen oli sovittu etukäteen edellisenä päivänä , mutta eipä se ihan niin sujuvasti sitten mennytkään. Tapaamista varten olisi pitänyt saada kirjallinen sopimus, jotta olisimme päässeet tutustumaan kyseiseen sairaalaan. Ehkä ensi kerralla sitten.

Epäonnistuneen mielisairaalareissun jälkeen suuntasimme kohti Nairobin eläinten orpokotia. Odotimme hellyyttäviä eläinten pentuja, mutta löysimmekin tavallisen eläintarhan, jossa oli vain rampoja eläimiä. Mutta näki siellä kuitenkin enemmän kuin Korkeasaaressa.

Torstaina järjestimme koululle liikuntapäivän, jonka parissa kuluikin koko päivä. Tarkoituksena oli, että kaikki oppilaat, tasosta huolimatta, pystyisivät osallistumaan kaikkeen tasapuolisesti. Päivä onnistui hyvin! Urheilupäivän jälkeen tytöt alkoivat leipoa pullia koko koulun oppilaille ja opettajille. Muutaman pellillisen jälkeen sähköt katkesivat ja päätimme aloittaa aamulla uudestaan.

Perjantai aamuna seitsemältä aloimme valmistaa toista taikinaa ja paistamaan pullia, mutta huonoksi onneksemme sähköt katkesivat jälleen. Monen tunnin odottelun jälkeen päätimme kuitenkin paistaa munkkeja, koska sähköistä ei näkynyt merkkiäkään. Paistourakan jälkeen jaoimme lapsille munkit, jotka tekivät hyvin kauppansa. Niin ja tietysti, heti kun olimme valmiita, sähköt palasivat. Kenia style!

Leivontaurakan jälkeen lähdimme kaupungille katsomaan paikallista keikkaa, Sauti Solia. Keikkameininki ei muistuttanut aluksi yhtään Suomen keikkamenoa, sillä kaikki vain istuivat paikallaan lattialla. Toisen settilistan alettua tapahtui kuitenkin huomattava muutos. Ihmiset nousivat pystyyn ja tanssinta alkoi.