Pääsimme tutustumaan keskiviikkona koulun entisen oppilaan - nykyisen avustajan- slummikotiin. Huoneet olivat pienempiä kuin suomalaisten opiskelijoiden yksiöt. Koulumme avustaja oli kuitenkin erittäin ylpeä kodistaa, sillä hänen ansaitsemallaan palkallaan heillä oli ollut varaa parannella kotiaan. Palkalla oli saatu tehtyä mm. kiviseinät taloon. Matkamme jatkui branchille, koulumme etäpisteelle. Toisella puolella slummia sijaitsevaan normaaliin kouluun oli sijoitettuna yksi erityislapsille tarkoitettu luokka. Oppilaat, jotka asuvat kaukana Mathare Special Training Centrestä, tai joiden vanhemmilla ei ole rahaa maksaa koulukyytiä, voivat kuitenkin osallistua heille tarkoitettuun opetukseen kyseisellä branchilla. Lähdimme koululta opettajien kanssa kävelemään syvemmälle slummiin. Siellä haisi todelliselta slummilta ja haju jäikin nenää koko loppu päiväksi.

Tarkoituksenamme oli mennä vielä Nairobin mielisairaalaan, joka on Kenian suurin. Tapaaminen oli sovittu etukäteen edellisenä päivänä , mutta eipä se ihan niin sujuvasti sitten mennytkään. Tapaamista varten olisi pitänyt saada kirjallinen sopimus, jotta olisimme päässeet tutustumaan kyseiseen sairaalaan. Ehkä ensi kerralla sitten.

Epäonnistuneen mielisairaalareissun jälkeen suuntasimme kohti Nairobin eläinten orpokotia. Odotimme hellyyttäviä eläinten pentuja, mutta löysimmekin tavallisen eläintarhan, jossa oli vain rampoja eläimiä. Mutta näki siellä kuitenkin enemmän kuin Korkeasaaressa.

Torstaina järjestimme koululle liikuntapäivän, jonka parissa kuluikin koko päivä. Tarkoituksena oli, että kaikki oppilaat, tasosta huolimatta, pystyisivät osallistumaan kaikkeen tasapuolisesti. Päivä onnistui hyvin! Urheilupäivän jälkeen tytöt alkoivat leipoa pullia koko koulun oppilaille ja opettajille. Muutaman pellillisen jälkeen sähköt katkesivat ja päätimme aloittaa aamulla uudestaan.

Perjantai aamuna seitsemältä aloimme valmistaa toista taikinaa ja paistamaan pullia, mutta huonoksi onneksemme sähköt katkesivat jälleen. Monen tunnin odottelun jälkeen päätimme kuitenkin paistaa munkkeja, koska sähköistä ei näkynyt merkkiäkään. Paistourakan jälkeen jaoimme lapsille munkit, jotka tekivät hyvin kauppansa. Niin ja tietysti, heti kun olimme valmiita, sähköt palasivat. Kenia style!

Leivontaurakan jälkeen lähdimme kaupungille katsomaan paikallista keikkaa, Sauti Solia. Keikkameininki ei muistuttanut aluksi yhtään Suomen keikkamenoa, sillä kaikki vain istuivat paikallaan lattialla. Toisen settilistan alettua tapahtui kuitenkin huomattava muutos. Ihmiset nousivat pystyyn ja tanssinta alkoi.